»En vielä. Mutta puhun, kun kahden kesken pääsemme!»
»Sinun se onkin puhuttava, sinua hän parhaiten uskoo.»
Antti mietti hetken ja sanoi sitten:
»Ja Paloniemen Heikkikö vakuuttaa syyttömyyttään?»
»Niin tekee... ja isä uskoo Heikkiä, he ovat tehneet sovinnon...»
Ja Hanna kertoi Iisakin talvellisesta matkasta sairaan saarnamiehen luokse.
»Jo on kummaa!» arveli Hannan puheisiin Antti, sinisissä silmissään miettivä ilme.
Samassa aukeni pirtin vankka ovi, ja Iisakki tuli sisälle. Antti punastui, mutta Hanna ei liikahtanutkaan, siinä kun istui Antin vieressä. Eikä Iisakki näyttänyt olevan tietävinänsäkään siitä, että he niin vierekkäin istuivat.
»Jopa kuulin hyvän uutisen», sanoi Iisakki, kun oli kävellyt puoliväliin pirtin lattiaa. »Kero-Pieti on kotiinsa päin menossa tätä jokivartta ja kuuluu pitävän seuroja täällä, ainakin parina iltana...»
»Kuka kertoi?» kysyi Hanna, uutisen johdosta vilkastuen.