Siihen eivät suulaimmatkaan vastanneet mitään.
Laskettava lautta oli jo lähtövalmiina rannassa. Siihen oli varustettu uudet soutukannot ja pantu vankimmat airot. Kyllä se nyt Korpikosken kuohutkin kestäisi!
Miehet olivat myös valmiina, ja suuri joukko seuramiehiäkin kokoontui rantatörmälle.
Hanna ja Antti olivat jääneet muista jälkeen.
»Huomenna, kun sinä olet perämiehenä, lähden minäkin kosken alle», kuiskasi Hanna Antille. »Nytkin lähtisin, mutta en jouda... Kero-Pieti on kai pian talossa...»
»Uskallatko lähteä minun ollessani perämiehenä?» kysyi Antti, ja hänen silmänsä säteilivät riemusta.
«Sinun kanssasi uskallan mihin hyvänsä!»
Hannan ääni oli varma.
»Tulen koskentaipaleelle vastaasi, jos joudan», lupasi hän.
»Tule! Poikkeamme Viuhkuraiseen kahvia juomaan», sanoi Antti iloisesti.