"Joo, niin olen päättänyt… Kuka lienee nyt vallesmannina?"
"Mikä lienee nuori poikanen, kuulin."
Niin siinä veljekset puhelivat, ja tarkkaan kyseli Juho, visu ja vireä, kuinka säästäen talossa elettiin.
"Kenelle sinä talvivoin myit?" muisti hän kysyä.
"Tässä jo myin kevättalvella, Isovaaran Iisakille, jonka tunnet."
"Kuuluvat saaneen paremmat hinnat Kemijokivarrella…"
"En ole kuullut…"
Ja Juho sai vielä tietää, että ruokaa oli kesäksi. Oli kolme sadan kilon säkkiä ruisjauhoja, suoloja ja ulkonakuivattua poronlihaa… Olipa aitan hinkalossa jokunen tynnyri kauniita, valkean sinerviä ohria, hallavuosien varalta siemeniksi säästettyjä.
"Ei sovi moittia", kiitteli Juho.
"Joo… ja järven antimet erittäin", kehui Jooseppi.