"Vai tuo se nyt on. Eipä ole kovinkaan iso."
Nimismies hymähti.
"Ei se iso ole, mutta iso on sillä merkitys."
"Joo. Monta palavaa on tuon paperin takia tehty. Tiennevätkö herrat, kuinka lujassa se on ollut?"
"Tuskinpa sitä ajattelevat — eivätkä he yleensä ajattele semmoisia."
"Ei kummakaan. Helpolla kun aina ovat."
Nimismies katseli ulos ja väliin Jooseppia, joka siinä hyvillä mielin puheli. Olisi ollut sanottava vielä Joosepille yksi asia, mutta ei hennonnut häiritä hänen hyvää mieltään. Saattaapa sen sanoa toistekin, ajatteli hän.
Mutta Jooseppi ei huomannut, että nimismies istui omissa mietteissään ja ikäänkuin säälien katseli häntä. Hän vain hyvillä mielin jaaritteli.
"No nyt minä saan asua kuin kotonani ainakin", tuumaili hän. "Eikä taida enää vallesmannikaan käydä katselmuksia pitämässä?"
"Ei käy enää. Nyt saat tästä puolin itse purkaa ja rakentaa ja raivata niittyä ja tehdä peltoa."