"Olitte nukkumassa, kun me tulimme ruumiin kanssa taloon."
Kun he ehtivät lähemmäksi Romakkaniemen rantaa, kysyi Liinu:
"Mihinkäs toinen herra on jäänyt?"
Leppiniemi selitti, että toinen, Nyykreeni-niminen, lähti Vanhastatalosta Ruokojärveen, jonka takaa hän aloittaisi mittaustyöt. Sinne olivat jo työmiehet edeltä päin menneet. Mutta tänne Romakkaniemeen saapuisi Nyykreenikin muutaman päivän päästä.
"Ja lisää tänne tulee minullekin miehiä. Vanhantalon isäntä lupasi toimittaa."
Kun he olivat aivan likellä rantaa, kysyi Leppiniemi:
"Mikä tuo pienoinen uusi tupa on ihan rannalla?"
"Se on sauna", vastasi Liinu, hänkin sinne päin silmäten. Ja nyt vasta Leppiniemi huomasi Liinun pitkän, vaalean palmikon ja sinisen nauhan sen latvassa.
— Kylläpä tuon tytön liikkeet ovat miellyttäviä, — ajatteli hän. — Pohjola on paljon kauniimpi kuin koskaan uskoin. Kaunista, puhdasta väkeä ja siistejä taloja sydänmaassakin!
Rannalla olivat Ponttu ja kissa vastassa. Ponttu näytti äkäiseltä oudot vieraat nähtyään, mennä murjotti taloon päin hiljaa äristen ja lyhyt typihäntä pystössä kuin kynttilän pää. Mutta kissa hyppäsi veneeseen ja naukuen Kreetan syliin.