Kreetaa nauratti.
— Tuopa on mukava herra, tuo Nyykreeni, — ajatteli Kreeta.
Mutta kun kylpy oli valmis ja tuoreita lehviä oli pantu lauteille ja seinän rakoihin, riisuutuivat herrat saunaan. Saunan luokse kivien päälle he jättivät vaatteensa niinkuin edellisillä kerroilla olivat nähneet muidenkin tekevän.
Manta lähti kylvettäjäksi. Ei jättänyt päälleen muuta kuin alushameen ja ohkaisen röijyn, jotka otti Liinulta lainaksi, etteivät omat vaatteet kastuisi.
Hyvä oli löyly, ja tasaisesti Manta sitä anteli, kastellen vihtaa saavissa ja siitä kiuasta pitkin tiputellen. Sillä lailla tuli tasainen, pehmoinen ja miellyttävä löyly.
"Mistä Manta sen on oppinut?" kysyi Nyykreeni, joka maata retkotti selällään lauteilla.
"Olen minä herroja ennenkin kylvettänyt."
"Soo, soo. Missä niin?"
"Saunassapa tietenkin."
Leppiniemi nauroi.