"Mutta olikos näin komeita herroja?" kysyi Nyykreeni.
"Olivat toki…"
Niin jaarittelivat puolipimeässä saunassa, johon vähän tuli kesäistä valoa katonrajassa olevasta pienestä reiästä.
Vihtain roiskinaa, hauskoja mielihyvän huudahduksia kuului sisältä ja väliin kiukaan kivien sähisevää pihinää. Mutta vähään aikaan ei kuulunut isompaa ääntä.
Äkkiä ponnahti saunan matala, mustunut ovi auki, ja Manta pullahti kuin pyssynsuusta saunan eteen.
"Saatanan härkä, kun ei anna pestä rauhassa", kirosi hän saunan edessä. "Elä sinä luule, että se on niin löyhässä kuin näyttää", jatkoi hän sitten hiljaisemmalla äänellä.
Herrat puhuivat ruotsia keskenään ja nauroivat.
"No Manta tulee nyt kuitenkin jatkamaan pesemistä", houkutteli Nyykreeni.
"Tulen minä, mutta pitää olla siivosti", vaati Manta.
"Siivostipa tietenkin", lupasi Nyykreeni puolestaan.