"Huomenna sataa."
"Mutta sehän oli määrä, että tiistaina."
Ja tuomittiin asia miehissä niin, ettei kumpikaan vedonlyöjistä tapannut.
Mutta kun keskiviikko-aamuna herättiin, oli tuuli kääntynyt etelään ja sataa tihutteli.
"Ei ole Herralan Kustaan 'pruuvarista'. Viikoksi poutia tiesi, nyt jo sataa."
"Koska on Viialan kujakivi turhaan itkenyt?"
"Koska on Juurrus-Antin ruuna turhaan haukotellut?"
"Ja koska on Möttösen Laakuksen vanha rakki ilman aikojaan pelehtinyt?"
"Niin ja… ei minun ikeneni ajetu kuin sateen edellä", sanoi Heiskasen
Villekin hyvillään.