… Tässä huoneessa asuu kaiketi talon tytär, ja hänen ovat nuo valkoiset röijyt seinällä… Miksei hän tule tänne luokseni ja puhele kanssani elämän iloista?
Kuvittelen, että hän on kaunis. Hänellä on lempeät siniset silmät ja vankka vaalea tukka…
Entä jos olenkin juuri häntä hakenut! Jospa hän onkin se, jota olen kaiken ikäni rakastanut? Minä tahdon hänet mukaani, sitten jatkamme matkaa kahden kesken polkua pitkin, hän edellä, minä perässä… Me tulemme tänne erämaahan takaisin…
Koetan katsella seinälle, missä röijyt äsken kuun valossa välkkyivät. Mutta kuu on siirtynyt, ja sen alle on kasvanut suuri musta pilvi, joka jo pimittää sen alimmaista reunaa…
* * * * *
Aamulla tulee puhe taipaleesta, jolle aion lähteä.
"Eikö olekin tasaisia maita tämä seuraava taival?" kysyn emännältä.
"Kyllä tästä vielä on aivan kiveliötä. Samanlaista, jota eilenkin tulitte."
Siinä oli siis toivoni ja unelmani!
"No missä teidän tyttärenne on, jonka röijyt näkyvät riippuvan tuolla tuvan seinällä?"