"Näkyypä noita olevan muitakin yhtä pieniä", lohdutteli hän itseään.
Isosta Herralasta tuotiin Kullankukka ja iso, maailmanvankka sonni.
Lintulasta neljä lehmää, joiden joukossa Reesanttikin.
Pullolan rengassilmäinen emäntä oli itse taluttamassa Leijonaa, ja perässä kuljetti renki nuorta, jukuripäistä sonnia, joka mellasti vimmatusti.
Herralan Kullankukka oli kaunis lehmä, ja sen ympärille kokoontui väkeä. Se oli ruskean täplikäs, iso ja niin lihava, että ähkyi. — "Tuo se nyt lehmältä näyttää."
"Mutta on sillä, pojat, maitolehmän merkitkin. Ellei tuota palkita, niin…"
"Se se ensimäisen palkinnon ottaa." — Ja niin kiiteltiin Herralan Kullankukkaa, ja tyytyväisenä seisoi Herrala itse vieressä, keppiinsä nojautuen.
Mutta samoin kiiteltiin Lintulan Reesanttiakin. Ja Pullolan jukuripäistä sonnia moni puhutteli ja ihmetteli Leijonan leveyttä.
"Se onkin tuo sonni auseerirotua. Sitä ei ole muilla kuin meillä", ilmoitti Pullolan emäntä uteliaille.
"Ja noin iso, vaikka niin nuori…"