Kuunneltiin, että milloinkahan sanoo mitkä palkitaan, sillä sehän tässä pääasia oli eivätkä joutavat puheet.
Mutta sitä ei vieläkään ilmoitettu, vaan toinen aloitti puheen siitä, että tässä näyttelyssä oli monta hyvin kaunista ja lihavaa lehmää, mutta ne eivät olleet maatiaisrotua.
"Eiköhän saarnaa vuorolleen Mikkolan Villekin", ivasi Pullolan emäntä.
Mutta jo vihdoin ilmoitettiin.
Ensi palkinnon sai Syrjälän Hermannin Pääskynen. Ja agronoomi käski tuoda Pääskysen siihen eteensä, niin hän selvittää, mitkä maatiaiskarjan mainiot tuntomerkit ovat…
Väkijoukosta kuului napinaa, ja Herralan Taavetti huusi, että agronoomitkin sen kuulivat:
"Jopa meni joutavaksi koko näyttely…"
Muut palkinnot jaettiin mikä millekin. Ei vain yhtään liiennyt
Herralaan, ei Lintulaan eikä Pullolaankaan.
Se oli hävitöntä… sikamaista. Herralan Taavetti noitui, Lintulan isäntä käski joka sorkan poistua maansa päältä, ja Pullolan emäntä itki…
Agronoomi tuli kysymään Herralan Taavetilta, eikö hän myy Kullankukkaa, sillä se ostettaisiin maamiesseuran omaksi…