Mutta sitten hän äkkiä vasiten kääntyi meihin päin ja kysyi:
"Mistä päin nämä miehet ovat?"
"Sieltä ollaan Pohjanmaalta."
"Vai niin. No sitten te tunnette Ritolan, sen mainion hiihtäjän?"
"Hyvin tunnetaan."
"No niin. Miks'ei. Mutta minä en juuri anna arvoa hiihtourheilulle, toista on juoksu… Mitä se on, että sompasauvain nojassa räpäköi eteenpäin… Toista on juoksu… Siinä tulee kysymykseen jalkojen jäntevyys ja terveet keuhkot… Uskokaa pois, miehet, että se aika ei ole kaukana, jolloin hyvää juoksijaa ihmetellään enemmän kuin nopeinta hiihtäjää… Onko siellä teidän puolessa ketään nopeaa juoksijaa — minä tarkoitan sellaista, joka olisi muilta voiton vienyt?"
Me koetimme muistella, että ketä siellä päin olisi…
"On se Perttunen ollut ihmiseksi peto menemään", muisti Hannulan
Iivari.
"Perttunen? Enpä minä muista sitä nimeä kuulleeni. Ei hänestä ole mainittu urheilulehdessäkään."
Hän otti esille muistikirjansa ja alkoi sitä selailla. Sitten hän äkkiä kysyi: