Mutta ei sentään. Tuolta näkyy jo maisteri… viskoo vihaisesti jalkojaan ja huitoo käsillään ja huutaa… ja lähestyy nopeasti…
Jo näkyy reipas nainenkin, mutta kaukana jälessä…
"Kun ehtisivät! Kun ehtisivät!"
"Jo jäävät! Jo jäävät!"
Mutta viime nipukassa ehtii maisteri, kun juna jo lujentaa vauhtiaan. Nainenkin vihkaisee jo melko lähellä, hattu kourassa panee parastaan, tuppi on sulkana perässä ja hiukset hulmuavat kuin hevosen harja… näyttää viittovan ja huutavan…
Mutta junakin yhä lisää vauhtiaan… joku nauraa ja viuhtoo nenäliinalla akkunasta… Mutta naisesta vilahtaa vielä tuppi mäntyjen välitse, kun juna jo kiitää täyttä vauhtia…
Maisteri istuu kalpeana penkillään ja saaloo kuin ajettu poro eikä näytä välittävän mistään.
"Eihän se juoksija ollutkaan, vaikka kehui", sanoi Hannulan Iivari ja kertoi nyt sen urotyön, jonka Saarelaisen Aukusti oli kuluneena syksynä yökengässä käydessään tehnyt.
Ja hauska juttu se olikin.