Kun naimaiässä olevat rengit ja piiat kokoontuivat milloin mihinkin riiheen tanssimaan, keräännyimme me poikaviikarit Mustan Pekan tupaan huvittelemaan.
Ja hupaista siellä olikin joka päivä koko römpän ajan. Pekka itse oli hauska ukko, joka osasi aina asettua sille tuulelle, että vieraat viihtyivät. Ja tuhansilla konsteilla hän osasi keplotella pojilta lantit omaan kukkaroonsa. Römppäviikko olikin Pekan paras tienestiviikko koko vuoden aikana.
Tässä minulle muistuu mieleen eräskin römppäviikko.
Lampan Petteri, Suvitien pojat, Herralan rengit ja Kumpulan Sakke olivat Pekan tuvalle menossa, ja heidän joukkoonsa yhdyin minäkin.
Siellä oli jo ennestään pappilan renki Helmeri, joka hiessä päin ja tulipunaisena naamaltaan opetteli soittamaan hanuria. Sitä sai, näet, viidenkolmatta pennin vuokraa vastaan tunnilta soitella. Ja Helmeri harrasti musiikkia.
Mutta oli siellä muutakin hauskaa. Pekalla oli myytävänä sikaareja, savukkeita ja vehnäpullia ja likaisia pastilleja vanhassa sikaarilaatikossa.
Mutta hauskimpia olivat konstit, joita sai yrittää, kun Pekalle maksoi kerta kaikkiaan kaksikymmentä penniä yritykseltä.
Ja niitä oli monenlaisia, oli "saukonpyyntiä", "hauinuintia",
"Tampereella käyntiä" ja "Moskovasta pikanellin nountia".
Viimeinen oli vaikea matka, ja kovin harva pääsi Moskovaan ja vielä harvemmat sieltä pikanellia toivat. Mutta yrittää sopi, ja hauskaa se oli.
Suvitien pojat ostivat heti savukkeita, Herralan rengit sikaarin suuhunsa, mutta Lampan Petteri ja Kumpulan Sakke aikoivat yrittää Moskovaan.