"Se on oikein, pojat. Ei ole tänäpäivänä vielä kukaan päässyt perille asti. Jussilan Matti sentään pääsi jo Pietariin", kehoittelee Pekka poikia.
Lampan Petteri ja Kumpulan Sakke lyövät vetoa. Se, joka joutuu tappiolle, maksakoon viisikymmentä penniä voittajalle, ja Pekalle, konstin keksijälle, vuokraa kaksikymmentä penniä.
Konsti on tämmöinen. Orteen on solmittu köydenpää kiinni, ja toinen pää köydestä heitetään orren yli, niin jää kuin silmukka köyteen. Nyt pitää Moskovaan lähtijän ottaa irtonainen, orren yli heitetty köyden pää käteensä ja panna silmukka niskaansa. Sitten tulee hänen, pää kenollaan taaksepäin, ettei köysi niskan takaa luista, alkaa käsivoimallaan haalata itseään orren tasalle. Orrelle on pantu kuivettunut nisupulla, joka hänen tulee ottaa huuliensa väliin ja laskeutua taas takaisin.
Lampan Petteri yrittää ensin. Hän panee köyden niskansa taakse ja tarttuu irti olevaan köydenpäähän. Alkaa vetää ja vetää. Riivatusti köysi painuu niskaan, ja naama paistaa punaiselta…
"Kas vaan tuota Petteriä… juuri niin… pitele päätä hyvin taaksepäin, ettei köysi luiskahda… Jo on noussut…", kehuskelee Pekka.
Mutta muut huutavat:
"Vie terveisiä ja tuo pikanellia meidänkin varalta!"
Petteri ponnistelee, mutta nousee hitaasti, ähkää ja haalaa, että suu on auki. Jo pääsee kohoamaan puoliväliin ja riippuu siinä kuin Aapeli oksassa… tekee epätoivoisen yrityksen… ja pudota romahtaa samassa lattialle selälleen…
"Ei ollut passia matkassa… Rajalta palautettiin takaisin", nauretaan hänelle.
Mutta Petteriä ei naurata, sillä niska on verinaarmuissa ja kädet hellinä.