Tulee Saken vuoro.
Sakke on kiinteämpää poikaa kuin Petteri ja sinnikko ja sitkeä kuin peto.
"Jo nyt kumma lienee…", sanoo hän ja sylkee kämmeniinsä.
Pekan, joka on isäntä, täytyy tarkoin katsella, ettei saa tehdä petosta. Ja Sakelta otetaan kaulahuivi kaulasta, ettei siitä saisi mitään suojusta niskalleen.
Ensi yrityksellä Sakke on jo puolivälissä ja riivatusti punottaen ja hammasta purren kohoilee yhä ylemmäs.
"Jo saakeli pääseekin!" huutavat pojat. "Jo voittaa vedon!"
Ja Sakke onkin jo orren tasalla. Siinä vähän hengähtää ennenkuin alkaa nisupullaa huuliensa väliin hamuta.
"Ollaanko pikanellivapriikissa kotona?" kysytään häneltä.
Sakke tekee tuimia yrityksiä saadakseen nisun huulilleen. Mutta siinä hamutessa luiskahtaakin köysi niskan takaa, ja hän pudota jymähtää lattialle.
"Ha, ha, ha… Etkös osannut sanoa hyvää päivää, kun portilta palasit?" ilkkuvat jotkut.