Tämän luuli Horslunti olevan parhaan pykälän »Tikellin» vioista.
»Koska olen nähnyt ja kuullut, että sinne otetaan vastaan valituksia, joita heikompi väki hädässään täytyy lähettää. (Saapuiko Löysä Juhan Petterin valitus sinne!!) Ja muun muassa tahdon mainita, että ajoi minut ulos oikeussalista, kun puolustin oikeaa asiaa. Ottakaa kaikki huomioon??? Kaikki selitän sitten tarkemmin kun tulette tänne Heinärannalle, jossa korkein teitä kaitsekoon?? Ja jossa aion pitää puheen. Ja jos ette tunne minua niin olen melkein teidän näköisenne mies ja melkein saman ikäinen…»
Tämä viimeinen oli ainoa asia, joka voi olla lähellä totuutta. Sen myönsi Horsluntikin itselleen.
»Ja täällä on yksi vanha valehtelija ja kälmi, joka on sinne kirjoittanut mutta ei ole saanut vastausta eikä eläkettä. Visa versa!! Rec.
Mitä muuten Heinärannalla otatte huomioon, niin pyyvän mainita että talokas Salmo Päkkilä, joka aina haukkuu ylhäisyyten oikeita rangaistuksia uppiniskaisia kohtaan ja kirjoittaa sanomalehtiin, pitäisi myöskin ottaa lujalle, vaikkapa västinkiin. Ja vielä mainitsen, että olen yksi niistä, joka lähetin surusähkösanoman edesmenneen Poprikohvin kuolemasta…»
Tätä ei Horslunti olisi itse hoksannut, mutta hän käytti hyväkseen, mitä telefoonissa oli kuullut.
»Ja jos ritari ja arvonimiä annatte niin kauppaneuvos olisi hyvä.
Enkä nyt muuta tällä kertaa. Mutta jos täältä tulee valituksia
Pikku-Herralan Vantelta, Kuusimäen Auruuralta ja Aaseffilta, niin
pankaa ne kissan hännän alle.
Näin pyytää ja kirjoittaa. Ja olkaa tervehditty huoneenne ja karjanne
kanssa nyt ja iankaikkisesti.
Alamaisimmasti
P. A. Horslunti,
Asuva Heinärannalla, lukenut
lakikirjan moneen
kertaan ja itse oppinut
kirjoittamaan.»