Ne eivät ole ehtineet! Eivät ole ehtineet!
Nyt puhuu jotakin vallesmannille… Mitä puhunee? Moittineeko maantietä huonoksi?
Jopa… jopa tulee tuolta Päkkilä… Päkkilä ehtii… Mutta eipä näy muita… eipä näy muita…
Missä viipynee Horsluntikin, joka aina on ensimäiseksi ehtinyt? Missä
Aaseffi ja Kuusipää? Entäs Pikku-Herralan Vantte?
Jo kättelee Päkkilääkin ja puhuttelee… Kuinka käynee Jannen? Ehtiikö, ehtiikö? Mikko näki kuusestaan kauas joka haaralle, näki maantietä ylös- ja alaspäin ja Jannenmäkeen näki selvästi… Ei näkynyt maantielläkään yhtään ainoaa ihmistä… Mistä nyt puhunee Päkkilälle? Kumma mies se Janne, kun ei kerkiä! Mikko katsoi Jannenmäkeen. Jopa juoksee Janne täyttä vauhtia, suuri paperikäärö kädessään… juoksee… juoksee ja yhä kiinnittää… Onpa melkoinen vielä juoksemaan tuo Janne, vaikka on lähellä seitsemääkymmentä…
Ehtii se, ehtii se…
Nyt juttelevat rovastin kanssa… Tulkki se varmaan on tuo, joka viittoo ja näyttää selittävän…
Jospa Janne nyt ehtisi!
Mikko alkoi nyt seurata vanhan Jannen tuloa. Riivatun vauhtia Janne juoksi, oikaisi poikki kanervaisen kankaan… Ei ollut enää montakymmentä syltä jälellä… Nyt on kirkon takana… nyt kiertää kirkon nurkatse!… jo on perillä…
Suoraan ja rohkeasti kävelee kohti… jo on likellä… jo on likellä… yrittää antamaan valituspaperiaan…