Nytkö jo lähtee? Eikä kahvikuppia tarjottu! Mutta jopa on tulinen kiire, tulinen kiire, vaikka noin nopea kyyti on… Jo kättelee Päkkilääkin… ja vallesmannia… Hyvästiä sanoo… hyvästiä sanoo…
Mikko näkee vanhan Jannen yrittävän vieläkin paperikääröineen, mutta taas työntää se mustannäköinen mies Jannea ulommaksi…
»Bois! Bois!»
Silloin kuuluu kirkkomaalta päin hätäinen läähätys ja maan töminä. Kun Mikko silmää sinnepäin, näkee hän Kuusipään juosta vihmovan hautuumaan poikki, hyppivän yli hautakumpujen, ja vanhan siipitakin helmain hulmuavan kuin metson siipien sivuilla ja takana… Ja Kuusipään perässä kynsii Aaseffi, mutta ei riitä juoksussa Kuusipäälle… Huimaavaa vauhtia tulevat ja haikeana valituksena kuului Aaseffin suusta vähä väliä huuto: »Priamaa… Priamaa…» Kuinka käynee? Ehtivätkö puheille! Mikon jännitys kasvaa sitä mukaa kuin Kuusipää ja Aaseffi lähestyvät… Hän on vähällä pudota maahan oksaltaan, niin ihastuneena seuraa hän tuota harvinaista juoksua.
Eivät taida ehtiä!…
Mikko ehtii silmätä tiellekin, sinnepäin, josta Horslunti on tulossa. Jo on tullut hätä Horsluntillekin. Äskeinen puolijuoksu-kävely on muuttunut täydeksi raviksi, ja Horslunti näyttääkin olevan melkoinen juoksija…
Mutta kaukana… kaukana on vielä kirkolta…
»Eivät saakeli soikoon ehdi yksikään!» huudahtaa Mikko.
Sillä hän näkee kenraalikuvernöörin herroineen nousevan automopiileihin… Ja juuri kun autot lähtevät liikkeelle, tomahtaa Kuusipää kirkonedustalle ja yrittää perään…
Mutta melkein Kuusipään kantapäillä kynsii Aaseffi, huiskuttaen lakkiaan ja huutaen…