Mikko näkee automopiilien katoavan sakeihin pölypilviin niinkuin Eliaan vaunut ennen vanhaan ja koko kirkon edustan peittyvän maantientomuun, jonka läpi ei erota mitään…
Kun pölypilvi hälvenee ja päivä taas paistaa, näkee Mikko kuusestaan miesjoukon, niinkuin pesästään pudonneiden vareksen poikain, seisovan ryhmässä kirkon edustalla… Hän tuntee siinä Vanhan Jannen, Kuusipään ja Horsluntin…
Ja näkee siihen lisäksi tulevan Herralan Vanten, hikipäässä polkupyörällä ajaen.
Ja Mikosta näyttää, että kamala pettymys kuvastuu kaikkien kasvoilla…
Ja hänestä tuntuu, että hänellä itsellään on kuusen oksien suojassa sangen hyvä ja turvallinen olo.
VII
Samana päivänä illalla näki Ollin-Mikko Päkkilän saunan lämpiävän, ja koska hänenkin teki mieli saunan löylyä, poikkesi hän taloon. Päkkilä seisoi pihalla, kun Mikko tuli.
»Onko vieraan varaa saunassa?» kysyi Mikko.
»On siinä Mikon vara aina!» vastasi Päkkilä.
Mikko odotteli, että Päkkilä ottaa puheeksi aamupäiväisen tapauksen. Mutta Päkkilä ei näyttänyt olevan tietävinäänkään isojen herrojen matkasta. Oli vain niin kovin vakavan näköinen ja vähäpuheinen…