»Mikä lie muuttanut meidän talossa tiistain saunapäiväksi, vaikka viime viikkoon asti on keskiviikko aina ennen ollut saunapäivänä…»
Päkkilä rykäisi ja sanoi:
»Tästä puoliin taas on keskiviikkoisin ja lauantaisin saunapäivä…»
Mikko oli ymmärtävinään, että Päkkilän saunapäivien muutos oli yhteydessä kenraalikuvernöörin matkan kanssa…
Mutta sen pitemmältä ei Päkkilä ottanut asiasta puhuakseen.
Kun he kylvettyään istuivat saunan seinälle kuumia ruumiitaan kuivailemaan, sanoi Päkkilä:
»Saunan löyly se kuitenkin on ainoa ilo suuressakin surussa… Niinpä nyt taas tuntuu kuin olisi ihminen päässyt entiselleen…»
Ja Mikko luuli ymmärtävänsä, mitä Päkkilä tarkoitti.
Kun Mikko parin viikon perästä meni kylälle Jannenmäen kautta, kuuli hän, että vanha Janne oli myynyt mökkinsä ja kadonnut, eikä kukaan tiennyt, mihin hän oli mennyt.
»Mitähän ne toiset ovat tehneet?» arveli Mikko asian kuultuaan.