Hän jatkoi matkaansa ja poikkesi Päkkilään. Päkkilä istui kuistissa ja luki sanomalehteä.
Mikko jutteli siitä, mitä oli kuullut Jannenmäessä.
»Niin pahakseenko otti sen asian, vai minkä vuoksi möi mökkinsä?» kysyi
Mikko.
»Niinpä taisi pahakseen ottaa!»
»No, mitähän ne muut tekevät… Horslunti, Vantte ja ne muut?» kysyi
Mikko uudestaan.
Päkkilä puheli, suu vähin naurussa:
»Näkyy täällä olevan uutinen, joka heitä koskee. Kuulehan, kun luen:
»Kantelu kenraalikuvernöörille. Itsellinen P.A. Horslund, loismies Janne Vanha ja talokas Vantte Pikku-Herrala Heinärannan pitäjän Haapamäen kylästä ovat tehneet kanteluja kenraalikuvernöörille sikäläisiä viranomaisia vastaan mikä mistäkin syystä. Kantelukirjelmät, jotka ovat paljasta sekamelskaa, on kuitenkin virkateitse lähetetty asianomaisille takaisin…»
»Sillä lailla», nauroi Mikko. »Semmoinenko siitä tulikin! Entäs
Auruura!» Eipä hänestä puhuta mitään…
»Kyllä vielä tulee tietoja Auruurastakin», sanoi Päkkilä. »Ja kaikista muistakin…»