Nimismies alkoi luetella velkoja, jotka oli haettu valmiiksi päätöksiksi ja määrätty ulosotettaviksi. Nyt kuulivat kummia Jokijalka ja Kustaava. Lomma oli kerännyt kaikki velkakirjat, jotka tiesi Israelin antaneen sekä koti- että ulkopitäjään. Ne oli laillisesti siirretty Lommalle. Lomma oli saanut päätökset.
"Onko se Koskenniskan Aukustinkin velkakirja siinä joukossa?" selkeni
Kustaava kysymään.
"Täällä on sekin", sanoi nimismies.
"No, jo on kummaa, ja Perttu on viimeiseksi mennä kesänä, kun myi teurastajalle härän, antanut nekin rahat Aukustille. Ja joka vuosi maksanut korkoja…"
"Ei täällä ole kuitattuna muuta kuin korot. Pääsummaa vastaan ei ole maksettu mitään", selitti nimismies.
"Mutta sen tietää Pesolakin, agronoomi, todistaa. On ollut vieressä, kun Perttu luki rahat pöytään Aukustille."
"Niin, en minä tiedä siitä", sanoi nimismies ja alkoi kirjoittaa irtaimistoa.
Mutta silloin nousi Jokijalka istumasta ja meni pöydän luo, johon Lommakin oli ottanut nimismiehen viereen tuolin, ja sanoi vapisevalla äänellä Lommalle:
"Oletpa roisto mieheksi, kelvoton, jolle ei anteeksi anna Jumala eivätkä ihmiset…"
Ja Jokijalka selitti nimismiehelle tarkoin Pertun työnteon ja hommat, ja miten mies oli koko tilan korjannut, ja kun olisi saanut myydä metsän, olisi Lomma saanut velkansa. Hopeasaaresta oli Lomma ottanut heiniä kuin läjästä rahansa koroksi.