"Kun toinen ponnistaa parhaansa saadakseen velat maksetuksi, yrittää yötä päivää, ja Lomma näkee, että ehkä pääsee päälle… niin lain varjolla rynnistää ja viepi, ettei toiselle jää mitään."
"Auttakoot muutkin… olen minä jo puolestani auttanut", rämisi Lomma väliin.
Nimismies oli kuullut Pertusta paljon puhuttavan, tiesi todeksi, mitä Jokijalka sanoi, ja ymmärsi hyvin senkin, mikä Lomman menettely oli tässä asiassa ollut. Sääliksi kävi nuorta, yritteliästä miestä, joka oli pitäjän parhaimpia työmiehiä.
"Joko on kaikki irtaimisto kirjoitettu?" kysyi Lomma.
Poliisi oli nimismiehen käskystä käynyt joka huoneen ja navetan, ullakot ja aitan. Kustaava oli itkien seurannut perässä. Venni-poika oli pelästyksissään kätkeytynyt lehmän hinkaloon.
"Siellä on kamarissa yksi piironki, joka kuuluu olevan Pertun", sanoi poliisi.
"Mitä vielä", äänsi Lomma.
"Itse on tehnyt!" vakuutti Kustaava.
"Vaan mistäs laudat ovat? Eivätköhän ole talon metsästä", pani Lomma väliin.
"Minä olen laudat antanut. Ne ovat koivulautoja", sanoi Jokijalka.