"Se jätetään sitten", päätti nimismies.
Lomma tahtoi kuulla, mitä kaikkea ja mistä arvosta oli ulosottoon kirjoitettu. Nimismies luki luettelonsa. Siinä ei ollut Raudikkoakaan.
"Miksei sitä ole pantu?" ärähti Lomma. "Se on vankka ja nuori hevonen."
"Sen vuoksi, että se on pojan, Pertun, joka on sen maksanut omilla, ansaitsemillaan rahoilla. Sen tiedämme me, minä ja poliisi. Niinikään ovat Pertun kaikki maanviljelysneuvot, pienestä suureen, kaikki sängyt ja makuuvaatteet, reet ja kärryt."
"Se ei passaa! Minä en saa täyttä", tiuskasi Lomma.
Mutta nyt närkästyi vanha nimismieskin, jota oli jo ennen ärsyttänyt se, että Lomma tuoksui viinalta ja sekaantui joka keskusteluun.
"Ellei kauppias Lomma tyydy siihen, minkä minä toimitan, jätän toimituksen keskeneräiseksi", huomautti hän ankaralla äänellä.
Lomma oli hetken hiljaa, mutta sanoi sitten:
"Maatila on sitten ulosottoon julistettava!"
"Tehdään, kun ehditään!" vastasi nimismies pahastuksissaan.