Ja hän selitti, että kun irtaimisto ei suunnilleenkaan vastannut velkojan saatavia, oli Viraniemen tila kirjoitettava ulosottoon.
"Niin. Minullahan on ensimmäinen kiinnitys tilaan", tokaisi Lomma.
"Senhän minä tiedän", sanoi nimismies ja alkoi koota papereitaan laukkuun.
Ei osannut Kustaava mitään kysyä. Jokijalan isäntäkin oli kuin herpounut, istahtanut penkille ja katseli siinä niinkuin ei oikein ymmärtäisi, mitä oli tapahtunut. Mutta kun hän näki nimismiehen alkavan köytellä turkkia ylleen, kysyi hän:
"Milloin talo tulee myytäväksi?"
"No, siinä kevään korvilla, ellei maksua tai muuta laillista estettä tule väliin", vastasi nimismies, puheli lohduttavasti Kustaavalle ja vakuutti, ettei vanha isä missään tapauksessa joutuisi mierolle.
Lomma poikineen seurasi perässä.
Ulosotto oli toimitettu, Viraniemi joutumassa myytäväksi,
XIII.
Hanna oli parhaillaan kirjoittamassa Pertulle kirjettä, kun ovi reväistiin auki ja Kustaava itkien riensi Hannan kaulaan. Ei saanut sanaa suustaan, ja Hannaa alkoi pelottaa, että Pertulle oli sattunut jokin vahinko. Vasta sitten kun Jokijalan isäntäkin oli Kustaavan kanssa saapuneena tullut pirttiin, kykeni hän selittämään, mitä oli tapahtunut. Hannan punaiset posket vaalenivat, mutta vain hetkeksi. Suuriin, sinisiin silmiin tuli katkera, vihainen ilme, ja huulet puristuivat kerran, kaksi tiiviisti yhteen. Selittäessään Kustaava oli kyyneliinsä upota, mutta äänettömänä ja kalpean vakavana istui Jokijalan isäntä.