"Oletko kuullut mitään Junnon-Iikasta? Onko häntä näkynyt sitten kun tukinajosta karkasi kuin puulla päähän lyötynä?" muistaa Perttu kysyä.
"On kerrottu olleen koskenniskassa…"
"Mikähän sillä miehellä oikeastaan oli mielessä? Minä pelkäsin häntä välisti…"
"Ei hänellä sinulle eikä minulle ole pahaa mielessä… mutta mitä miettinee Lommalle… Uskotko, että hän rakasti sinua senvuoksi, että sinä olet minun mieheni…"
Perttu katsoi Hannaan, niinkuin ei olisi oikein ymmärtänyt, mitä Hanna tarkoitti.
"Hän olisi tahtonut meille molemmille hyvää", lisäsi Hanna.
"Kummallinen mies!" virkkoi Perttu ajatuksiin vaipuen.
"Kummallinen kylläkin. Omituinen ihminen, jossa on hyvää ja paljon pahaa. Iikka rukka! Sääli on häntä!"
"Sääli on minustakin. Mutta minkävuoksi hän sitten niin sanaa puhumatta katosi?"
"Häneen koski tämä sinun kohtalosi… Ei mitään osannut sanoa, niin erosi pois… Semmoinenhan hän oli lapsenakin…"