Kauempaa talon takaa näkyivät pellot ja jo vihannoivia ketoja, joihin Perttu vuosi sitten oli timoteitä kylvänyt… Viinamäenkin eroitti mustine multineen ja sen takaa korkean tuoreoksaisen kuusikon, hänen säästömetsänsä…
Kylän alapäässä mäen harjalla näkyi pienoinen punainen talo pitkän petäjikön laidasta. Se oli kaikkein etäimmällä joen rannasta ja kaikkein korkeimmalla vaaran kupeella. Mutta pellot olivat sieviä mäen laitaan tehtyjä neliöitä ja vankkojen kiviraunioiden ympäröimiä. Talo näytti muutenkin siistiltä ja somalta valkoisine nurkkalautoineen ja ikkunanpielineen… Nyt varsinkin, kun lännen ilta-aurinko kultaili sitä tuonne miellyttävään mäenrintaan…
Se oli Hannan koti.
Pertun sydän sykki kuumasti. Mitähän Hannalla siellä oli tekeillä?
Muistiko häntä? Odottiko niinkuin oli luvannut?
Muisti kyllä ja odotti. Niin oli vakuuttanut, kun viime kerran kohtasivat, hangen aikana, kun Perttu metsästä tullen oli käynyt Hannaa tervehtimässä. Varhainen, kirkas kevätaamu oli silloin… Ei ollut sittemmin Hannaa kohdannut… Kun ei mitään hauskaa ollut kerrottavana, niin ei tahtonut liian usein puhellakaan.
Eikä ollut hänellä nytkään mitään ilosanomaa vietävänä… melkein päinvastoin…
Mutta aina kun puhui Hannalle huolistaan ja päätteli yhtä ja toista heidän tulevaisuudestaan, osasi Hanna kääntää hänen huolensa parhain päin ja ennustaa hauskaa tulevaisuutta. Ja vaikka niin peräti vähän oli toivoa siitä, että Perttu pääsisi velattomaksi eläjäksi, uskoi Hanna kuitenkin… ja lupasi odottaa… eihän heillä niin kiirettä ollut…
Lautta oli Pertun miettiessä solunut jo lähelle saaria, ja suvanto välkkyi takanapäin kuin suuri järvi. Ei ollut enää kaukana Hopeasaarikaan, Viraniemen ja koko kylän heinävin ja paras niitty. Rannoilla jo eroitti pitkää, polviin asti ulottuvaa luhtaa, vaikka kesä oli vasta alussa.
Etelänpuolen mies, joka oli kahvinkeittohommissa, huusi: "Kahvi on valmista."
Junnon-Iikka kehoitti Pertun ensiksi juomaan, jolla aikaa etelän mies kävi Pertun airoon, sillä yksin ei lauttaa nyt sopinut jättää kulkemaan, kun saaret lähestyivät ja oli osattava oikealle väylälle.