"Liekö niitä koskaan niin tarkoin arvioitu, mutta kai ne suunnilleen koroksi riittävät, enkä minäkään ole tahtonut olla kovin ankara isääsi kohtaan, vaikka kyllä kipeä tarve on välistä minuakin hätyyttänyt", selitti hän.
Perttu kävi nyt suoraan asiaan ja kysyi, saisiko velka olla uloshakematta, jos se tulisi hänen nimeensä…
Lomma heristeli korviaan. Mitä tämä mies oikein alkoikaan?
"Miksei, kun minä saan koroista tehdä Hopeasaaren niityn", vastasi hän sitten, mutta hänen äänensä helähti kylmemmältä kuin äsken.
"Sitä minä, että eikö kelpaisi raha koroksi", esitteli Perttu.
Mutta siitä ei Lomma näyttänyt pitävän. Hän nousi istumaan, kävi sytyttämään sikaariaan, vaikka se parhaillaan palaa roihusi, ja ärähti:
"Niin… se on sovittu sillä lailla isäsi kanssa… siksi kunnes velka on maksettu… Mitäpä siitä…"
Ja hetken oltuaan vaiti hän kysyi tikaisemalla:
"Sinäkö se aikoisit ottaa kaikki velat päällesi?"
"Olen ajatellut, että jos tyytyisivät velkamiehet siihen, että saisivat vuosittain korot, niin koettaisin", sanoi Perttu alakuloisena ja melkein rukoilevan äänellä.