"Olisin minä saanut olla siihen tappeluun sekaantumatta… Mutta kun monta miestä sinun päälläsi reuhasi, niin nousi minullakin viha…"
Polttelivat siinä sitten tuokion tupakkaa, ja Iikka silmäili ojia, joita Perttu oli luonut, sarkoja ja uusia latoja ja virkkoi:
"Olet sinä vähän parempi muita nuoria miehiä… Saisivat tulla oppiin, kuinka maata viljellään…"
Pertulla yrittivät entiset epäilykset Iikkaa kohtaan herätä, mutta eivät päässeet voimaansa. Ei näkynyt Iikan kirkkaissa silmissä minkäänlaista vilppiä, eikä kasvoissa raakuutta…
Väärin oli Iikkaa mielessään tuominnut ja Hannallekin siitä puhunut. Ei Iikalla voinut olla paha mielessä! Ei voisi noin suoraan katsoa silmiin eikä noin levollinen olla, jolla oli paha mielessä.
"Tulisi nyt vain pian talvi, että pääsisi tukkimetsä£n", puheli Iikka. "Anukanvaarassa tulee monta kymmentä tuhatta tukkia ajettavaksi. Minä jo Herraselle puhuin, että sinäkin tulet… Ja lupasi antaa hyvältä paikalta saran sinulle…"
"Puhuttelin minä itsekin Herrasta tässä tuonnoin…"
Hetken perästä Iikka virkkoi:
"Onko sinulla jo hakkuumiehestä tietoa? Ajattelin, että jos suostut, niin minä alan kumppaniksi… jos et huonona pitäne… Mutta olen minä siksi monta vuotta jo tukkeja hakannut, että alkaa se työ käydä…"
"Ei ole vielä kumppanista tietoa…"