"Ja saman kylän miehiä kun ollaan, niin olisi hauskempikin… Enkä minä kalliimpi ole kuin muutkaan… enkä niinkään kallis sinulle…"
Iikka katsoi kysyvästi Perttuun, ja hänen silmissään oli melkein kuin rukoileva ilme.
"No ruvetaan sitten yhdessä oikein kovasti tukkeja hirttämään", lupasi
Perttu. "Hyvä tukkimies sinä aina olet ollut, sen olen kuullut."
"No, tuohon käteen!"
Ja Perttu tarttui Iikan ojennettuun käteen, että sopimus oli tehty.
"Ja palkasta kyllä sovimme. Herranen ei ota yhtään lakkolaista työhön, ja jos saapi tietää, että kuka tahansa pitää sosialistipuheita ja houkuttelee toisia, niin paikalla panee työstä pois", selitti Iikka.
"Senpä se tekee niinkuin minäkin tekisin", vakuutti Perttu.
Puhelivat vielä minkä mitäkin. Loukuillaan oli Iikka käynyt, mutta pieni oli saalis ollut, koppelon ja riekon oli Hirvilehdosta saanut. Ei ollut Iikka tehnyt maatöitä koko syksynä. Kun tukkityöt loppuivat, oli vain oleskellut ja entistä ansiotaan syönyt.
"Joutaisin tästä minäkin ojaa luomaan maan kylmettymiseen asti", arveli hän lopuksi. "Sitten tulee kierä lähtö Anukanvaaraan, kun jänkät alkavat kantaa…"
"No, ala täällä Karhusuolla", ehdotti Perttu. "Vaan minulla ei ole palkkaasi rahassa maksaa, mutta ota kalussa. Tarvitsethan leipää, lihaa, kalaa ja särvintä… ja loppulaskun saat sitten, kun minäkin rupean saamaan rahaa tukinajosta."