Perttu hämmästyi. Hän ei ollut tiennyt, että semmoisia puheita oli liikkeellä. Mutta Mooses vakuutti varmaksi kuulleensa.
Sinne asti oli jo koskenniskassa sattunut kesällinen tappelunkahakka joutunut!
Perttu selitti Moosekselle koko asian. Mutta se ei tuntunut tekevän äijään mitään vaikutusta. Päinvastoin äijä alkoi selittää säästäväisyydestä ja työnteosta ja Jumalan siunauksesta… Silloin Pertunkin laimea mieli kovettui, ja kiivaasti hän sanoi:
"Ei näy auttavan isää sekään, että on kaiken maailman uskovaisia ruokkinut ja omaansa jakanut… eivät auta ihmiset eikä kuule Jumala…"
"Ei isääsi ole unhotettu, mutta sinä olet uskoton ja riettaan palvelija… vielä kristityitä moitit…!"
Pertun veri kuumeni yhä.
"Eipä ole näkynyt teitäkään enää, kun isä tuli puhumattomaksi sairaaksi ja huhut kertoivat, että talo myydään… Mutta osasitte silloin kyllä, kun tiesitte, että oli antamista, oli etuja, joilla kaikki kelvottomat ruokki… niin te ja koko teidän ulkokullattu lahkonne…"
"Rietas poika näyt olevan…!"
"Voisitte maksaa olostanne… ruokittiinhan eräänä talvena teidän hevostanne meillä monta kuukautta, kun itse vierastelitte vähän missäkin…"
Perttu uskoi äijän vimmastuvan, mutta mitä vielä. Siksi kavala oli, ettei ottanut suuttuakseen, nuhteli vain Perttua syntisyydestä ja sanoi semmoisine pahoine sydämineen menevän suoraa päätä helvettiin.