Laskee leikkiä ja naureskelee karjapiialle, Joosefiinalle, joka kaivon kannella seisten vinttailee vettä. Laulutuulella ja hyvällä kiirillä on Joosefiinakin, aivan laulelee ja hyräilee, että:
Maantien poskessa on katajapensas, jossa on tikkelperi-peri-peri. Ja tämän kylän poikain liivin taskuss' on Saksan silinteri-teri-teri.
Naapurissakin ovat hevoset lasketut pihalle ja laukkaavat pitkin peltoa minkä kavioista lähtee. Mutta "juhlatunnelmissa" istuu Aukusti sipikassaan kylän läpi ajaen. Korskuen ja juoksuun pyrkien Urpo valjaissa valssaa, mutta Aukusti ei päästä, tyydyttelee kävelemään, ystävällisesti puhuttelee ja viheltelee…
Kujilta ja pihoilta katselevat ihmiset häntä ja hänen hevostaan, ja pikkupojat huutavat:
"Tulkaa katsomaan… Korkeaniemen isäntä ajaa juoksijallaan, tuossa menee…"
Ja vanhempi väkikin rientää kujalle katsomaan…
Mutta ylpeänä, päätään sinnepäin kääntämättä, istuu Aukusti sipikassaan vihellellen…
Kauppiaan luona ajaa häntä vastaan Jussilan Lauri kruununoriillaan.
Silloin Aukustikin löysää hieman ohjia ja pyrynä vilahtaa kruununoriin ohi…
Ei ole vertoja Aukustin Urvolle, vaikka kruununori on mukamas komea, hyväntapainen ja kaunis hevonen, ei ole sillä semmoisia juoksunlahjoja kuin on hänen Urvollaan…