"Ensi kerralla se on varsa hyvin ohjattava, muutoin menee ijäksi pilaan", arvelee Aukusti, kun tottumatonta varsaa koettaa ohjata tielle.
"Mihin päin ajamme?" huutaa hän vielä Villelle.
"Aja meille päin!" huutaa Ville vastaan.
Ja Rantalaan päin lähtevät. He ovat hyviä hevosmiehiä kumpikin ja vanhoja ystäviä. Ja monta hauskaa ovat yhdessä pitäneet. Aukusti on kavalampi ja riskimpi, Ville hyväluontoinen ja antelias.
On Aukusti tuntenut, että Ville väliin haiskahteli viinalta — oli varmaan ajoon lähtiessään tehnyt puolikuppisen — niin alkaa hänelläkin mieli tehdä ryyppyä. Hetken kun ovat ajaneet, huutaa hän Villelle, kääntäen päätään Villeen päin:
"Tästä tulee aivan samanlainen kuin polkijansakin… kun pitää oleman tuo takajalkain askelkin juuri samanlainen… Tästä tulee rahahevonen…"
Hyvillään kuuntelee Ville Aukustin kiittelemistä, ajattelee, että pitää sitä tuolle Aukustille näin ensi kelin kunniaksi edes ryypyt antaa ja huutaa sitten Aukustille:
"Hyvin siitä muutkin pitävät…"
"Eipä sitä näe usein näin isänsä näköistä varsaa… Ei ollut minusta
Kuopion näyttelyssäkään… Vaikka kyllä se Turun Hippos…"
Ei jouda Aukusti nyt pitkiin selvityksiin, sillä varsa on virma ja virkku ja ihmisiä on kovasti liikkeellä.