"Mokomakin lehmäkeksi… maatiaisrotuinen."
Sen ehti renki sanomaan, mutta siitä vimmastui Johan Petteri niin, ettei ollut nähty häntä niin kiukuissaan ennen.
"Paikalla pois minun talostani", luki hän tuomion Erkki rengille.
Eikä hän asettunut sittenkään, vaikka oli Erkin pois pannut. Kiukutteli ja kärisi kaiken kesää, vähimmästäkin seikasta torui ja mellakoi. Kun hän lisäksi oli huhuna kuullut puhuttavan, että häntä kylällä takana päin sanottiin "Saukkolan maatiaisrotuiseksi", harmitti se häntä niin, että oli ärtyisenä aina.
Häntä alkoi harmittaa tuo sana maatiaisrotuinen niin, ettei olisi sitä tahtonut nähdä painettunakaan, jopa sitten, että sitä ääneen kuuli lausuttavan.
Oli kuin kirottu tuo sana tänä aikana!
Melkein jokaisessa karjanhoitolehdessä tehtiin selvää maatiaisrotuisista lehmistä ja niiden erinomaisesta lypsykyvystä.
Emäntä eräänä sunnuntai-iltana sanoi Johan Petterille:
"Etkö sinä ole lukenut, kun ne nyt niistä maatiaisrotuisista lehmistä niin paljon kirjottavat? Liekö heitä meillä yhtään?"
"Mitä sinä niistä huolta kannat — ja ole lukematta sanomalehtiä", ärähti Johan Petteri vastaan, eikä sanaakaan puhunut lehmistä, vaikka ennen oli niistä laverrellut tunnittain.