Eräässä lehdessä oli kerrottu sonniyhdistyksistä ja kehoitettu semmoisia yhdistyksiä perustamaan. Oli myöskin ilmoitettu, että sitä varten palkattu agronoomi tulee pitämään esitelmiä asiasta ja samalla tarkastamaan karjoja, löytyisikö sopivaa siitossonnia. Paikkakunnan lehdessä oli se ilmoitettu, että kaikki saisivat tietää. Paikoista ja ajoista, joissa esitelmät pidetään, luvattiin vastedes tarkemmin mainita.
Saukkolan Johan Petteri tuli siitä hyvilleen, sillä siinä ilmoituksessa ei puhuttu mitään tuosta kirotusta maatiaisrotuisesta. Hän tyyntyikin ja rupesi asiasta naapurienkin kesken puhelemaan.
"Ne kuuluu pitävän olla maatiaisrotuisia ne sonnit", sanoi naapuri
Saukkolalle, mutta kun hänessä ei näyttänyt olevan ivaa eikä Johan
Petteri huomannut hymyä naapurin suupielissä, ei hän pahastunut.
Ja jonkun viikon päästä luettiin taas lehdessä, että esitelmä pidetään
Saukkolassa…
Siitä tuli Johan Petteri taas hyvilleen. Sillä se, että esitelmä juuri heille oli kuulutettu, todisti, että herrat olivat ottaneet huomioonsa hänen karjansa ja että talo oli muutenkin sopiva esitelmäpaikaksi.
Saukkolassa oli sinä talvena kaksi sonnia: toinen oli iso ja ruskean kirjava, ja sen sanottiin olevan ulkomaan alaa; mutta toinen oli pieni, matalajalkainen ja valkoinen töpsä, joka oli emännälle lahjoitettu metsäkylästä. Se oli jo tuomittu tapettavaksi, mutta oli lykätty siikemmäksi, kun liha oli halpaa.
Valkoinen jukuripää ei isäntää miellyttänyt juuri sen vuoksi, että se oli niin matalajalkainen ja pieni. Mutta emäntä siitä piti ja hoiti hyvin. Se kun oli hiljaisen luontoinen ja söi nuuskimatta ja miettimättä toisten suutteet.
"Pilaa koko karjan tuo tuommonen rakki", oli isännän tapa sanoa.
Mutta koska ilmoituksessa oli ollut, että agronoomi myös tarkastaa sopivia siitossonneja, alkoi isäntä pitää erityistä huolta isosta ruskeasta sonnistaan, jolle hän, historiaa tuntevana miehenä, oli pannut "Ilkan" nimeksi. Syötti apettakin Ilkalle ja navetassa käydessään harjaili ja puhdisteli.
Ei ollut siinä kylässä eikä kuulosallakaan sellaista sonnia kuin Saukkolassa, ja kaikki naapurit olivat yksimielisiä siitä, ettei muualla missään ole Saukkolan Ilkan vertaista.