Ja siinä uskossa oli isäntä itsekin.
Tuli sitten se toivottu esitelmäpäivä, ja agronoomi saapui Saukkolaan. Hän oli joku vasta virkaan nimitetty nuori mies, jota Saukkola ei ollut koskaan ennen nähnyt. Mutta iloinen mies näytti olevan, laski leikkiä ja naureskeli ja ilvettään piti.
Kun sattui sunnuntai-ilta, niin väkeä alkoi karttua kovasti Saukkolaan.
Tuli muistakin kylistä, että Saukkolan iso pirtti oli ihan täynnä.
Mutta ennenkuin agronoomi aloitti esitelmää, oli hän yksinään poikennut navettaan lehmiä tarkastamaan. Eikä ollut muita katsonutkaan kuin emännän valkoista, matalajalkaista sonnia. Piika Erika oli silloin huomauttanut, että täällä perässä… tämä Ilkka… täällä se sonnien sonni on…
"Jaa… jaa, kyll' mä senkin näen", oli vain Erikalle vastannut.
Isäntä ei oikein pitänyt tästä uudesta agronoomista. Se oli liiaksi poikamainen ja nauraa virnisteli joutaville asioille.
Varsinkin kummastutti isäntää, ettei tahtonut nähdä lehmiä…
"Jo se kävi navetassa", ilmoitti isännälle Erika, jolle isäntä kummastuksensa sanoi.
"Vai kävi! Mitä sanoi? Kehuiko?"
"Kehui se lehmiä kauniiksi, mutta ei sanonut olevan maatiaisrotuisia", selitti Erika.