"Pois alta!" huusi hänelle joku juuri kun hän oli pihaan tulossa.
Se oli Östmanin Viljaami varsansa kanssa.
"Äijä hoi!… aja helvetissä syrjään, ettet loukkaa varsaani…"
"Pääsee siitä jo vaikka neljän varsan kanssa", ärähti Israeli hänelle.
Kun hän sitten oli saanut tammansa kiinni ja jouti katselemaan ympärilleen, sai hän ihmeekseen kuulla, että palkintotuomareina olivat nyt samat herrat kuin lehmännäyttelyssäkin ja ettei täällä palkittu muita kuin ruskeavärisiä varsoja…
Tuossa ne näkyvät olevankin, palkintotuomarit… pyöreävatsaisia, leveänaamaisia… tuokin saakeli, tuo Öystin Antti, jolla oli Israelille vanhaa vihaa…
Mutta eipä näkynyt Israelin mielestä yhtään niin sievää varsaa kuin hänellä.
Liikamaan Penjaamilla oli hyvä varsa. Se olikin polkijansa puolesta kuuluisaa hevossukua…
Olivat aloittaneet palkintotuomarit toimensa ja valinneet Kalliomäen
Mooseksenkin palkintotuomariksi…
Liikamaan Penjaamin varsaa ensiksi katselivat…