Hän mietiskeli sekavissa aivoissaan pommia… hän kuvitteli sen mahtavaa räjähdystä ja sitä, miltä näyttäisi, kun koko talo nousisi ilmaan ja sirpaleina putoilisi takaisin… Mahtavaa ja majesteetillista se olisi…
Pirttilän väelle oli Kolu-Ollilla vanhaa vihaa. Häntä oli Pirttilässä kohdeltu pahoin, oli kiusoiteltu ja ruokaakin vähänlaisesti annettu, eikä tupakkaa, joka oli Ollin parasta herkkua, saanut koskaan…
Hän oli jo pitkät ajat miettinyt, miten saisi Pirttilässä aikaan semmoisen räjähdyksen, että isäntä ja pojat murskaantuisivat ja iso rakennus lentäisi sirpaleina ilmaan… Sen verran oli hän saanut käsitystä, että pommit sisälsivät haulia, hevosenkengän palasia, rautanauloja ja kaikenlaista rautaromua… Niitä hän olikin kokoillut milloin mistäkin, niin että hänellä nyt oli varastossa iso apepurtilo, jonka oli kätkenyt rakennuksen alle.
Yökaudet hän mietti sitä pommin valmistamista ja kuvaili mielessään sen mahtavaa räjähdystä. Päivillä teki hän kokeita pihasalla mäiskien pienemmällä kivellä isompaan… Se ei antanut toivottua ääntä, paukahti vain ja iski tulta…
Mutta sitten hän sai pappilan nuoreltaherralta hauleja ja Takamaan Mikolta ruutia. Porvarista hän kerjäsi herneitä, nokesi herneet, kun ensin oli kastellut ne suolavedessä… Ne kovettuivat ja olivat kuin hauleja ainakin. Sannasta teki hän lisää ruutia, sotkien hienoa nokea sekaan.
Kerran oli hän tavannut pappilan nuoret herrat vesilintuja ampumassa ja sai heiltä huomaamatta varastetuksi koko ruutisarven…
Riemuissaan hän meni varastopaikalleen.
Hän päätti ensin tehdä pienemmän pommin, koepommin, nähdäkseen kuinka se onnistui, ja sitten vasta laittaa isomman, jonka yön tullen kaivaisi Pirttilän nurkan juureen ja sytyttäisi…
Koepommin koteloksi hän valmisti vanhan huopahattunsa. Siihen pani hän rautanaulan kantoja, pieniä rautapalasia, hauleja, noetuita herneitä ja ruutia. Mutta ollen innoissaan ja toimessaan, panikin hän huomaamatta kaiken ruutivarastonsa koepommiin, muistamatta isompaa pommia.
Hän oli saanut päähänsä, että hän tekee kokeensa pirtin uunin päällä. Siellä se paukahtaisi parhaiten… ja talonväkikin joutuisi näkemään ja kuulemaan, mikä mahtava mies hän oli…