Väkijoukon läpi pujotteleiksen poliisi niinkuin orava partaisen kuusikon suojassa, pujotteleiksen, uudet kengät kiiltävinä. Hän on näppärä mies ja jakaa kaikille hyviä neuvojaan, on kaikkien "altavastaajien" puolella, mutta lohduttelee kantajiakin ja voittoa toivottaa. Ja hänen puoleensa käännytään kysymyksillä, ja kaikkiin on hänellä vastaus valmis…
Tuo Frans Severin Köllinen näkyy nyt häneltä neuvoa kysyvän. Kuiskailevat, poliisin huulet ja viikset Frans Severin Köllisen korvalehdellä, jossa heiluu lihan läpi pistetty korvarengas niinkuin ajoporoilla. Kuiskailevat ja välisti nauraa hykertävätkin.
"Ojaa… se menee hyvin… hyvä juttu… hyvä juttu", kuuluu poliisi sanovan Frans Severin Kölliselle.
Frans Severin Köllinen on komea mies ja "niinkuin herrat". Rohkeasti taipuvat hänen viiksensä taakse- ja ylöspäin ja keikarimaisesti on saukonnahkanen lakki kallellaan päässä. Leuan alta hohtaa viheriä sporttipaita punaisine rusetteineen ja liivien päällä heijailevat paksut kultaiset kellonlingat. Sikari tupruaa suupielessä, tupruaa kuin kuiva kuusenoksa, kipunoita ympärilleen heitellen…
Frans Severin Kölliseltä on vaadittu lapsen eläkettä ja sen asian vuoksi on lukuisa joukko todistajia haastettu. Se on tuo Kuusimäen Auroora, joka on alkanut ahdistella. Mutta Frans Severin Köllinen väittää kiven kovaan olevansa syytön. Saisi kuulla mitä todistajat tietävät, mutta Auroora vakuuttaa kyllä "viisaavansa" asian toteen. Tässä täytyy ilmoittaa, että vaikka muita ihmisiä ei näin keskinäisissä keskusteluissa mainita täydeltä ristimä- ja sukunimeltä, on siitä poikkeuksena juuri tämä Frans Severin Köllinen, joka aina mainitaan täysiltä nimiltä. On niin totuttu siihen, ettei se jää keneltäkään sanomatta. Vaikuttaneeko siihen sitten se, että hän on niin komea mies, vai hänen uljas, komenteleva esiintymisensäkö antaa "respektiä" — en tiedä.
Mutta sen näkee, että Frans Severin Köllinen on hiukan hermostunut asiansa vuoksi, ja nähdessään uusia ja yhä uusia todistajia hänen asiaansa karttuvan, käy hän levottomaksi. Käy joitakuita puhuttelemassa ja tarjoaa kahvit.
"Jaa, jaa, Frans Severin", sanoo äskeinen punapuseroinen lautamies, "taitaapa sinulla olla tänään kova päivä tuon Aurooran kanssa…" Ja naureskelee.
"Eikö mitä! Ei viattoman veri vapise!" arvelee hän, punoskelee viiksiään ja siirtää kätensä sitten kellonvitjoihin.
"Jaa, jaa… arka on paikka. Se on kovaa vaimoa tuo Auroora", kiusoittelee lautamies yhä, ja Frans Severin tarjoaa hänellekin sikarin.
Se on herättänyt huomiota tämä Frans Severinin juttu; joutilasta väkeä on kosolta kokoontunut käräjäpaikalle kuulemaan, miten käy. Aurooralla on hyviä vieraitamiehiä, kyllä siinä taitaa Frans Severin Köllistä, piintynyttä vanhaapoikaa, lujassa pitää ennenkuin Auroorasta selviää — niin arvellaan siellä etempänä, ettei hän kuule. Mutta hänelle itselleen vakuutetaan, että voitat sinä… voitat sinä! Niinpä se arveli äsken poliisikin.