Eivät ne ole niin hätäpoikia lautamiehet, haukotellen ja karkotellen lähtevät, vielä mennessäänkin selvitellen kesken jäänyttä asiaa.
Hetken kuluttua ilmestyy poliisi taas ovelle ja huutaa nyt porstuassa ja kuistissa kuin riivattu:
"Palvelijatar Auroora Eerikintytär Kuusimäki, vastaan herrasmies Frans
Severin Köllinen…"
Hän avaa vielä pirtin ovenkin, huutaa sinnekin, että tupakan savu lainehtii…
Ja Auroora, asiamiehensä Niklas Ylimäisen kautta, ja Frans Severin itse puolestaan rientävät oikeussaliin…
Ja jospa jätämme heidät sinne nyt tällä kertaa.
LAUTAMIESTEN PENKILTÄ
Oikeus on istunut koko päivän, ahkerasti, lomaa pitämättä… Ilta on jo käsissä, mutta juttu on pitkä ja todistajia on vielä paljon kuulustelematta…
Lautamiehillä tulee tukalaksi ja vaikeaksi siinä penkillään istua: väsyttää ja haukotuttaa. Ajatukset eivät jaksa seurata asiain kulkua, ja todistajain puheetkin tuntuvat tulevan jostakin hyvin kaukaa, — josta ei kuulu kuin jonkunlaista hyminää. Ruumista raukaisee tämä istuminen, särkee sääriä, pakottaa pakaroita, ja unisina harhailevat silmät pitkin oikeussalin permantoa…
Pääsisi pois, tuonne juttutupaan tupakoimaan ja tarinoimaan ihmisten kanssa!… Mutta siitä on vaikea päästä nyt enää, sillä tuomari on kyllästynyt lautamiesten alituisille ulkonakäynneille ja määrännyt, että se on vähennettävä. Ainahan heistä joku on poissa — siellä juttutuvassa levähtäen, tupakkaa poltellen ja tarinoiden — mutta toisten täytyy kiltisti istua paikallaan. Vaikka ei se oikeastaan ole istumista tuo heidän olonsa penkillä: mikä puoli nukuksissa, kyynärpäät polvia vasten ja kämmenet leukoja pidellen, etukumarassa torkkuu, mikä taas nojaa selkäänsä seinään, oikaisee koivet niin pitkälle kuin ulottuvat ja haukottelee niin, että leuat vaivojaan valittavat, mikä taas istuu kädet polvia vasten, pää retkallaan niitten päällä ja nukkumista tekee. Mutta tuomaria ja oikeuspöytää lähinnä istuva lautamies, vanha herrastuomari, on virkku ja valveilla. Tarkkaan seuraa hän jutun kulkua ja todistajien kuulustelua, ja vilkkaasti liikkuvat hänen pienet mustat silmänsä, kun jutussa mutkikkaita kohtia näyttää tulevan.