"Ette te hyvät ystävät sieltä saa ryyppyjä."
"Mutta tämä ääni ja loilotus?"
"Raittiusväki siellä riemuitsee…"
Kaikkein enimmin surkuttelen kuitenkin hevosmiehiä…
Saadaan vaan nähdä, että ei ole parin vuoden päästä montakaan juoksijaa, eikä kilpa-ajoja pidetä koko maassa. Sillä kuka on nähnyt hevosmiestä toimessa, ellei hän ole aamuryyppyään saanut? Oletko nähnyt, lukijani, koskaan mustilaisten selvillä päin hevosia vaihtavan? Luuletko "Eino Vakaan" jälkeläisestä tulevan juoksijaa, ellei sitä hutikassa vähä kousaile ja kuranssaa? Ja miten käy markkinain ja markkinamiesten?
Kuolevat kaikki! Markkinat ovat muistoina vain, ja iloiset hevosmiehet poistuvat, kuihtuvat ja kuolevat ikävään johonkin kauas sydänmaalle.
Merkillisen unen on nähnyt naapurini Uudentalon Ville.
Hän oli ollut olevinaan kaupungissa, jossa ennen monta hauskaa oli pidetty. Oli ollut muitakin kotokylän miehiä. He olivat kävelleet pitkin kaupungin katuja. Ei yhtään ihmistä näkynyt liikkeellä. Entisen kapakan luona istuivat poliisit ja pelasivat korttia, sillä oli olevinaan kesä…
"Ikävä tässäkin tulee… olis' yksikään juopunut, että saisi edes haistaa, miltä viina haisee", oli yksi poliisista sanonut.
"Veisittekö hänet putkaan?" oli Ville kysynyt.