"Ei, veikkonen! Etkö tiedä, että putkassa tätä nykyä säilytetään kaikkia muistoja entiseltä ajalta… Siellä on revityitä lakkeja… paripuolikenkiä, veren tahraamia nenäliinoja, tröijyjä, housuja, puukkoja, kiviä, tuolin ja pöydän jalkoja, särkyneitä nassakoita, korkkeja y.m., y.m."

"Vai niin", oli Ville vastannut, ja siihen oli herännyt.

ONNETON MIES

Hän luuli itseään onnettomimmaksi mieheksi nyt. Ja kuinka vähäpätöisen asian vuoksi hän oli tullut onnettomaksi!

Tapaus on viimekeväinen, siltä merkilliseltä Snellmanin päivältä, jolloin nimiä suomennettiin ja muutettiin. Eihän tuo koko nimensuomennoshomma oikeastaan koskenut häneen ensinkään, sillä hänellähän oli isältään peritty siisti ja sievä suomalainen nimi Kokkare… Kustaa Kokkare.

Niin oli. Ja hän oli saanut vakinaisen paikan opettajana väkirikkaan pitäjän kirkonkylässä. Ei muuta puuttunut kuin "kainaloinen kana", sievä ja siro eukko, niin mies olisi kaikin puolin valmis aloittamaan "elämäänsä". Mutta siinä se juuri olikin suuri kysymys. Sillä hänelle oli nimenmuutos tullut elämänkysymykseksi, kun se muilla vain oli hupaista vaihtelua. Hänen morsiamensa nimittäin oli jo kihloihin mennessä lausunut toivomuksensa olevan, että Kustaa ensi tilassa muuttaisi nimensä joksikin muuksi sointuvaksi suomalaiseksi nimeksi. Kokkare nimen oli hän sanonut olevan niin hävittömän ruman, ettei hän, Henriika, missään tapauksessa tulisi sillä nimellä kulkemaan elämäänsä läpi…

Ja Henriika pysyi sanassaan, sillä hän oli kiinteä eukon ollen ja tahtoi heti alussa ottaa ohjat omiin käsiinsä. Ei ollut siis muuta neuvoa Kustaa Kokkareella kuin muuttaa nimensä, jos mieli saada rakastetun Henriikan omakseen.

Tämä oli kovaa aikaa Kustaa paralle. Yökaudet hän mietti ja oli kuin kahden tulen välissä.

Sillä se, että hän muuttaisi suomalaisen sukunimensä toisenlaiseksi, osoittaisi ensiksikin isän nimen halveksimista ja toiseksi oli pääkaupungin lehdissä tuommoisesta kevytmielisestä menettelystä ollut pitkä kirjoitus, jossa sellaiset henkilöt leimattiin raaoiksi ja oppimattomiksi, sivistymättömiksi tolvanoiksi…

Ja hän tahtoi kuitenkin käydä sivistyneestä, jopa oppineestakin miehestä. Mitä tehdä?