Hän laskeusi uudelleen vuoteelle, veti lakin silmilleen ja koetti nukkua… Oli varma merkki, kun häntä raukaisi, että ei ole pouta käsissä heti. Mutta hän ei ehtinyt kauan unta herutella, kun naapuri, Pertunmäki, ja muitakin miehiä tuli pirttiin.
"Joko siellä näyttää ilma kuivavan?" kysyi hän puheenaluksi miehiltä.
"Jo siellä kajastaa. Voipi se siitä kuivaa", vastasivat ja istuivat penkille tupakoimaan.
"Kajoksesta sataa kaiken päivää", arveli Olli ja nousi hänkin piippuilemaan.
"Jo se näkyi tulevan agronoomikin, kestikievariin meni. Senhän piti pitämän esitelmä tänään, niinkuin on ilmottanut, tässä talossa", sanoivat miehet hetken kuluttua.
Junnulan Olli säpsähti. Hän ei ollut muistanut koko agronoomin tuloa.
Lempo soi! Ja kaikki akkaväkikin raitilla!
"Niinpä tietenkin… niin vain… jo vain… niin ilmankin…" hoki hän ja alkoi riivatusti hakea takkiaan.
"Perhana olla, kun olin unhottanut koko asian. Onko sitä paljon luokoa… onpa tietenkin", porisi hän mennessään muihin huoneisiin hakemaan akkaväkeä.
Pian hän sentään löysikin tyttärensä, jotka vieraskamarissa tutkivat maisemakortteja, ja antoi tulisia määräyksiä…
Sitten hän palasi pirttiin ja arveli: