"Saisipa kuulla mitä sillä nyt on sanomista. Kuuluu neuvovan heinäntekoon…"
"No nyt ne kyllä hyvät neuvot tarpeen olisivat, kun sataa kaiket päivät… Menneen viikon kokonaan", sanoivat miehet.
"Ei suinkaan se kuivamaan saa heiniä hänkään ennenkuin pouta tulee", epäili joku.
"No saisi kuulua."
Ja sinne tänne arveltiin.
* * * * *
Agronoomi oli nuori ja reipas mies. Käynyt jo Tanskassakin tutkimassa, kuinka siellä puuhattiin. Ja palannut sieltä kahta viisaampana tietenkin kuin sinne lähtiessä. Selvillä oli hänellä kaikki konstit niin heinänteon kuin muunkin maanviljelykseen kuuluvan työn suhteen.
Mutta kiire oli hänellä nyt, sillä hän oli vähä myöhästynyt — oli tullut viivytyksi muutamissa paikoissa liian kauan, joten tässä kylässä hänellä ei ollut aikaa pitkiin puheisiin. Mutta hän tahtoi kuitenkin neuvoa ja opastaa… oppimatonta kansaa… Sitä varten hän oli matkallakin. Hänestä näytti siltä, sen vähän mitä hän oli ehtinyt silmäillä tämän kylän vainioita ja viljelyksiä, että ne olivat huonossa kunnossa… "Mitä tuokaan on muuta kuin suoraa laiskuutta ja huolimattomuutta tuo… niinkuin tuossa naapuritalossakin näkyy olevan… että heinien annetaan mädätä kedolle… Mikä sen on nimi tuon talon?"
"Pertunmäki", vastasi Kelloniemen renki, kun kukaan muu ei puhunut mitään.
"Niin, on suoraan sanoen sikamaista tuo tuommoinen", jatkoi hän ja käveli kahakäteen lattialla.