Isännät ja muut istuivat äänettöminä penkillä, lakkejaan käsitellen ja silmäillen permantoon. Tämmöistäkö tämä olikin? Alkaa haukkua heti kun taloon pääsee.
"Minkä niille tekee, kun sataa lakkaamatta", sanoi Pertunmäki vihdoin, sillä hän närkästyi agronoomin moittivista puheista.
"Minkäkö tekee!" kertoi agronoomi ja katseli halveksivasti oppimatonta kansaa ja varsinkin Pertunmäkeä. Ja hän alkoi selittää heinänviljelyksestä ja heinäin kuivaamistavoista.
"Tanskassa, jossa viime kesän matkustelin", sanoi hän ja hänen "ässänsä" soi niin pehmeästi kuin silahkat sateessa, "olin tilaisuudessa näkemään" (pitkä selitys) "ja kauniin ilman tultua hajotellaan heinät kuivumaan…"
Hän katsoi voitonvarmana isäntiä ja odotti, minkä vaikutuksen hänen tanskalainen esitelmänsä tekee. Mutta ei näkynyt yhdenkään kasvoissa ihmettelyä.
Pertunmäki arveli:
"Sama se kuuluu olevan siellä kuin täälläkin, että pouta olla pitää silloin kuin heiniä kuivataan."
Toiset katseillaan myönsivät Pertunmäen olevan oikeassa.
Se harmitti agronoomia ja hän aloitti uudelleen:
"Tanskassa, jossa viime kesänä matkustelin…" ja ässä taas suhisi pehmeästi kuin märkä riepu.