Kun sanon, että nyt ensi herrainpäivillä tulee laki semmoinen, ettei koko maahan saa tuoda viinaa eikä myydä sitä, niin naurahtaa ukko:
"Sen tehkööt… vaan on sitä ollut toisenlaistakin aikaa… minunkin eläissäni."
Ja tyytymätön ilme naamassaan lähtee ukko köpittämään Tikkalaan päin, jossa toivoo Fransilta puolikuppisen saavansa.
Olisi todella hauska tietää, mitä hänestä tämä nykyinen raittiusväki arveleisi?
Mutta tuollapa tulee vastaani kaksi komeaa tyttöä… Alaniemen Sandra ja Junttilan Anna näkyvät olevan. Kylän pulskimpia tyttöjä. Sandra kuuluu olevan salakihloissa tämän nykyisen opettajan kanssa, vaan ei kuulukaan Alaniemen ukko vävyksi pyrkivästä pitävän… Niin on sanottu… Mistäpä minä tiedän, onko tosi…
Junttilan Anna on minusta vielä mieluisempi neito kuin Sandra. Anna on vikkelä tyttö, hyväpäinen ja lahjakas. Kansanopistossa on ollut ja kosijoita kuuluu olevan vaikka kuinka paljon, vaan ei ole vielä kukaan kelvannut. Ketä sitten vartonee? He ovat kumpikin innokkaita nuorison rientojen kannattajia ja Anna varsinkin pystyy vaikka mihin. Pitää nuorisoseurassa puheitakin, että paukkuu…
He seisahtuvat puhelemaan ja Anna sanoo:
"Mutta eikö ole kauheaa, kun se Pohjoisnapa" (tarkoittaa Maikkulan Eemeliä) "on siellä hiihtoretkellään saanut kaikki suomettarelaisiksi! Senkin syöttiläs… Vaan tänne on nyt juuri tullut koululle kaksi nuorsuomalaista ylioppilasta Helsingistä… Ja heidät meidän pitää saada puhumaan tuonne syrjäkyliin, vaikka mikä olisi… Me olemme juuri Sandran kanssa koululle menossa… Lähde nyt mukaan sinäkin… Pitää meidänkin jotakin toimia… Suomettarelaiset liehuvat kuin paha henki joka paikassa… Nytkin taas on tullut muuan agitaattori jo Salmelaan… Tänä iltana kuuluu puheitaan pitävän…"
Anna on innossaan, puhuu lämmöllä, että posket punottavat…
"Käänny takaisin sinäkin!" pyytää hän vielä. "Vaalit ovat juuri ovella, emmekä oikeastaan ole mitään toimittaneet."