Taitavat vihatakin sitä harmajan palttoonsa ja rääkkyvän äänensä vuoksi.
Mutta meille on vares ensimäinen kevään merkki, samoin kuin se syksyisin on viimeinen lähtijä, pelatessaan vaakkuilevaa valssiaan riihen katolla lähtöpäivän aamuna. Me olemme oppineet sitä rakastamaan ja vaikka ei vareksen "soitto olekaan suruista tehty", viehättää sen ääni kuitenkin rakastavaistenkin korvia. Muistelkaamme vain, millä erinomaisella kunnioituksella ja antimella vares ilonsa ilmaisi Jukolan Juhanillekin, koska Juhani istui Männistön Venlan kanssa pellon pientareella. Oikeastaan se oli Eeron unta, mutta luultavasti siinä kuitenkin oli totta toinen puoli.
Tässä kun oikein ilmat lämpesivät, lumi alkoi sulaa ja eteläinen tuuli, sanoivat muutamat:
"Kesän se tästä tekee."
Mutta siihen toiset heti vastaan:
"Mitä hulluja. Eipä vielä ole kuulunut eikä näkynyt varestakaan, vanhaa ystäväämme."
Mutta nyt se on tullut. Se oli ensiksi nähty pappilan tunkiolla, jossa tiettävästi aina on viljemmälti "ylösleikkauksia"' kuin muualla. Hyvä mieli tuli kaikille, sillä nyt saapi olla varma, että tulee kesä; vares, vanha ystävämme, on sen tulollaan ilmoittanut.
Tietenkin niitä on muitakin kevään enteitä, merkkejä maassa ja taivaalla. Jurttulan vaarin vasemmassa nilkassa ja monessa muussa paikassa, jotka kaikki suloista suvea ennustavat. Mutta kummallisinta on, että taatuimmatkin merkit välisti pettävät, varminkaan kevään enne ei pidä paikkaansa. Onhan tapahtunut, että vaikka vareskin on saapunut ja alkanut pesäänsä valmistella, onkin tullut takatalvi, jota on kestänyt monta viikkoa. Yhtä epävarmoja ovat taivaan ja maan merkitkin, vaikka niihin vanhat luottavat ja niistä nousevillekin polville ilmoittavat. Ei ole Jurttulan vaarin nilkan pakotuksestakaan aina taikaa. Saattaa olla suoja-ilmoja viikon kaksi, vaan sitten alkaakin yökylmiä ja päivillä kuostetuulia, ja niistä ei Jurttulan vaarin jalka tiedä mitään.
Mutta minulla on varma merkki, kevään enne sellainen, joka ei koskaan petä. Otan ja juttelen sen nyt, että muutkin kuulevat ja siitä tietävät avovettä odottaa ja valmistautua kevättä vastaanottamaan.
Saattaa olla vielä täysi talvi, pakkasiakin pitää melkoisia, ei ole päivä vitiä rikkonut, sanalla sanoen, täysi talvi on vielä olemassa. Silloin jonakin päivänä näet pitkän rivin tukkipoikia kävellä vihmovan tukkijoelle päin. Eillimmäisillä on laukut selässä ja laukun kielen päällä komeasti välkkyvät uudet, vasta kiitettävällä tavalla voidellut tukkisaappaat.