Mutta kun Topias oli pari puolikupposta tehnyt, niin että vähän kihahti kulmiin, arveli hän Matleenalle:
"Pidä sinä silmäsi auki ja katsele koska alkaa liikettä näkyä Yrjänällä… minä lähden ja noudan loputkin… nyt kun on näin peevelin hyvä hankiaamu…"
"Kyllä minä koetan", lupasi Matleena.
"Jos näet, että lähtevät suksilla liikkeelle, niin pane tervassauhu nousemaan… Siitä ymmärrän kääntyä takaisin…" neuvoi Topias vielä ja liikkui hyvät aamuryypyt otettuaan vikkelästi…
— Rohkea aina rokan syöpi, arka ei mitänä saa, — rohkaisi hän vielä luontoaan ja läksi kelkkoineen, pikku juoksuksi pannen. Ruotsin puolelle…
Sillä aikaa Matleena vahtaili Yrjänälle päin. Mutta ei näkynyt vielä mitään liikettä. Ei noussut vielä savua kuin jostakusta mökistä vaaran laidasta… Topias näkyi menevän melkein jo puoliväylässä, ja yllensä oli hän pannut toisen ylimaalaisen turkin, joka oli niin pitkä, että liepeet laahustivat perässä.
— Eivät vaan tunne Topiakseksi, jos kiikaroivatkin, ajatteli Matleena, kun näki Topiaksen kuin mustan korpin mennä roivivan Ruotsin rannalle.
Joenpuolisesta akkunasta sopi Matleena näkemään Piippuliinin pihalle asti ja semmoisilla silmillä kuin Matleenalla näkikin luultavasti yhtä hyvin kuin tullimiehet kiikarillaan. Matleena asettui akkunanpieleen vahtiin… Jo alkoivat kylälläkin heräillä ja aurinko kohoamistaan kohosi vaaran takaa kirkkaasti kimaltaen joen hangelle, että Matleenan silmiä häikäisi…
Mutta eipä näkynyt Yrjänällä liikettä… Pian sieltä Topias kahvisäkit kelkkaansa koppaa ja äkkiä on takaisin… ja silloin on hyvin kaikki… Jo näkyi Topias nousevan maihin ja katoavan pajupensaiden taakse, jossa kahvisäkit olivat kätkettyinä…
Sillä välin ehti Matleenakin akkunanpielestä poistumaan ja käytti joutoaikaansa hyväkseen kaatamalla kahvia pannusta, istuutuen takan eteen sitä ryyppimään…