Mutta kun hän kahvin juotuaan taas meni akkunasta joelle katsomaan, havaitsi hän miehen hiihtävän Yrjänältä päin jäälle… Matleenan tarkka silmä tunsi miehen heti Anderssoniksi, toiseksi tullimieheksi…
Nyt se piru oli liikkeellä! Ja Matleena ehti nähdä senkin, että Topias kuormineen laskeusi ruotsinpuoliselta rantatörmältä jäälle…
Sukkelaan sytytti hän tervakset takkaan palamaan, niin että paksu, musta savu alkoi roihuta savupiipusta…
Matleena nousi pöydälle paremmin nähdäkseen jäälle. Siellä tulla köpitti Topias kiivasta vauhtia kelkkaa perässä vetäen ja Andersson näytti hiihtävän häntä kohden… Matleenan sydäntä kouristi… Eikö se onneton näe, että tullimies hiihtää kohti…! Ei se näe, kun aamuaurinko kilottaa suoraan silmiin…! Voi kuitenkin…! Nyt käy hullusti! Ja eikö muista katsoa tänne, että paksu savu nousee savutorvesta… Hyvä isä…! Nyt on Topias jo puoliväylässä… ja tullimies on aivan lähellä jo… Nyt se tekee "peslaakin" ja sakotetaan Topiasta muun häpeän lisäksi… Ja Matleena oli halkeamaisillaan pelosta. Mutta Topias havaitsee Anderssonin, kun tämä on jo melko lähellä. Topias on jo tulossa sivu puoliväylän… Hän älyää vaaran ja tietää olevan mahdotonta hänen ehtiä kelkkoineen ja kahvisäkkeineen hiihtävää tullimiestä pakoon… Silloin tekee hän epätoivoisen yrityksen, ja salamana lentävät hänen ajatuksensa…
Hän kumoaa kelkastaan kahvisäkit ja pakenee Ruotsin puolelle täyttä ravia, kelkkaa perässään vetäen ja pitkän turkin liepeet sivulla hulmuten kuin siivet… Andersson ei nähtävästi tunne Topiasta, koska huutaa vain että: "Elä pakene, mies!"
Mutta Topias menee juoksujalkaa ja saapuu Ruotsin rannalle samalla hetkellä kun Andersson kahvisäkkien luo…
Riemusta sykähtää tullimiehenkin sydän! Jo kerrankin osui oikealla ajalla liikkeelle…! Jo kerrankin onni potkaisi… kaksi kahvisäkkiä!
— Tämä oli nyt parempaa kuin Lenti-viina, — hän iloitsee.
Mutta sitten seuraa yksinkertainen kysymys, miten hän kuljettaa peslaakiin ottamansa säkit Yrjänälle. Kantaa hän ei jaksa ja kelkkaa ei ole…
Hän puhaltaa pilliinsä, että jos Yrjänällä kuultaisiin… Puhaltaa pilliinsä ja huutaakin… Mutta koko maailma näyttää nukkuvan, ei ketään näy… Hänen kumppaninsa, Loponen, on hiihtänyt päinvastaiseen suuntaan "patruleeraamaan"… Loposesta ei siis ole toivoa apuun…